Rikoselokuvat
Rikoselokuvassa katsoja pääsee paikkoihin, joihin hän ei muuten menisi: takahuoneisiin, kuulusteluhuoneisiin ja keskusteluihin, joissa sovitaan asioista, joista ei puhuta ääneen. Osassa elokuvista seurataan rikollisia, osassa poliisia tai yksityisetsivää, ja parhaissa raja näiden välillä hämärtyy. Nordisk Film+:sta löydät kotimaisia rikoselokuvia klassikoista uudempiin sekä kansainvälisiä rikoselokuvia.
Kotimaiset rikoselokuvat
Suomalainen rikoselokuva sijoittuu usein tuttuihin paikkoihin, kuten Helsingin pahamaineiseen kaupunginosaan, Turun baareihin tai pohjalaiskylän raitille. Hahmot ovat harvoin mestaririkollisia. Useimmiten he ovat tavallisia ihmisiä, jotka ajautuvat rikoksen tielle rahan, kunnian tai huonojen päätösten takia, ja tarinassa on mukana myös draamaa ja kuivaa huumoria.
Moni tunnetuimmista kotimaisista rikoselokuvista perustuu tositapahtumiin, ja ohjaajat ovat usein kansallisesti tunnettuja. Esimerkiksi Aleksi Mäkelältä löytyy useita tositapahtumiin perustuvia rikoselokuvia: Rööperi perustuu tietokirjaan Punavuoren rikoshistoriasta ja seuraa kahta helsinkiläisrikollista 1960-luvulta 1970-luvun lopulle. Pahat pojat on saanut innoituksensa Euran daltoneina tunnetuista veljeksistä, ja Häjyt sijoittuu Pohjanmaalle, jossa puukkojunkkarien maine elää yhä. Kaappari kertoo vuoden 1978 lentokaappauksesta, jossa Oulusta Helsinkiin matkalla ollut Finnairin kone kaapattiin lunnaiden toivossa. Mäkelän elokuvissa nähdään muun muassa Samuli Edelmann, Peter Franzén ja Jasper Pääkkönen.
Suomalaisen rikoselokuvan tunnetuin etsivä on Reijo Mäen luoma Jussi Vares. Vares viihtyy paremmin kantabaarissa kuin poliisiasemalla, ja jutut ratkeavat yhtä usein sattuman kuin päättelyn kautta.
Matti Rönkän kirjoihin perustuvassa Tappajan näköisessä miehessä Samuli Edelmann näyttelee Viktor Kärppää. Hän on inkeriläinen paluumuuttaja ja entinen neuvostosotilas, joka tasapainoilee laillisen ja laittoman välillä, kunnes ajautuu keskelle salamurhajuonta. Aku Louhimiehen 8-pallo on puolestaan karu rikosdraama vankilasta vapautuvasta naisesta, joka yrittää pysyä erossa huumeista ja vanhoista tuttavistaan. Elokuvan painostava tunnelma antaa sille vahvoja psykologisen trillerin piirteitä.
Rikoselokuva vai trilleri?
Rikoselokuvat ja trillerit menevät usein päällekkäin, mutta niiden painopiste on eri. Rikoselokuva keskittyy rikokseen ja ihmisiin sen ympärillä. Siinä seurataan, miten rikos suunnitellaan ja tehdään, miten sitä tutkitaan ja mitä siitä seuraa. Trillerissä tärkeintä on jännitys. Päähenkilö on usein itse vaarassa, ja tarina etenee kohti hetkeä, jolloin uhka joko toteutuu tai torjutaan.
Rikoselokuvassa voi siis seurata pankkiryöstön suunnittelua tai rikollisjengin valtataistelua, kun taas trillerissä katsoja pelkää koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Rikoselokuvan alalajit
Rikoselokuvalle on ajan saatossa kehittynyt useita alalajeja:
- Ryöstöelokuvissa seurataan tarkasti suunniteltua iskua pankkiin, kasinoon tai arvokuljetukseen. Pohjustuksena ovat yleensä suunnitelma ja porukan kokoaminen, ja koukkuna se hetki, kun jokin menee pieleen.
- Gangsterielokuvat kertovat yksittäisten rikollisten noususta ja tuhosta, ja kotimaisista elokuvista Rööperi ja Pahat pojat kuuluvat tähän joukkoon. Mafiaelokuvissa keskiössä on järjestäytynyt rikollisuus, jota pitävät koossa suku, uskollisuus ja tiukat säännöt.
- Poliisi- ja etsiväelokuvissa rikos katsotaan lain puolelta. Tutkija voi olla virkapukuinen poliisi tai Vareksen kaltainen yksityisetsivä, joka toimii omilla säännöillään.
- Film noir on 1940-luvun Yhdysvalloissa syntynyt tyylisuunta, joka tunnetaan varjoisasta mustavalkokuvasta, kyynisistä yksityisetsivistä ja kohtalokkaista naisista. Sen vaikutus näkyy yhä monessa synkässä rikoselokuvassa, ja siitä on peräisin myös pohjoismaista rikostarinaa kuvaava nimitys Nordic noir.
Suomalaiset ja pohjoismaiset rikoselokuvat
Pohjoismainen rikostarina, maailmalla Nordic noir, sai alkunsa kirjoista. Ruotsalaiset Maj Sjöwall ja Per Wahlöö kirjoittivat 1960- ja 1970-luvuilla Martin Beck -sarjan, jossa poliisityö oli tapa kuvata hyvinvointiyhteiskunnan halkeamia. Samaa linjaa jatkoivat Henning Mankellin Wallander ja Stieg Larssonin Millennium-trilogia. Ruotsalaisessa rikoselokuvassa tutkinta etenee yleensä järjestelmällisesti, kuva on viileä ja harmaa, ja ratkaistu rikos kertoo lopulta jotain koko yhteiskunnasta.
Tanskassa ja Norjassa rikoselokuvia on tehty kahdella tavalla. Tanskalaiset tunnetaan Jussi Adler-Olsenin Osasto Q -kirjojen sovituksista, jotka jatkavat ruotsalaista poliisitarinoiden perinnettä. Samalla Nicolas Winding Refnin Pusher-elokuvat kuvaavat Kööpenhaminan huumekauppaa käsivarakameralla ja kaunistelematta. Norjassa Jo Nesbøn kirjoihin perustuvat elokuvat ovat tuoneet genreen mustaa huumoria ja odottamattomia käänteitä. Tanskalaisia rikoselokuvia löydät tanskalaisten elokuvien sivulta.
Suomalainen rikoselokuva poikkeaa naapureista. Poliisitutkintaan keskittyviä elokuvia on meillä tehty vähemmän, ja tunnetuin niistä on yhä Matti Kassilan Komisario Palmun erehdys vuodelta 1960. Useammin suomalainen rikoselokuva katsoo tapahtumia rikollisten silmin. Rööperin, Pahojen poikien ja Häjyjen päähenkilöt eivät ole yhteiskunnan kuvaamisen välineitä vaan ihmisiä, joiden valintoja katsoja yrittää ymmärtää. Yhteiskuntakritiikkiä on mukana, mutta se näkyy henkilöiden elämässä eikä tutkinnan kautta. Huumori on myös tummempaa ja kuivempaa kuin Ruotsissa. Siksi Rööperi on monella tapaa lähempänä tanskalaista Pusheria kuin Wallanderia.
Yhteistä pohjoismaisille rikoselokuville on hiljaisuus. Henkilöt puhuvat vähän, maisema kertoo paljon, ja väkivalta on harvoin tyylikästä. Se on äkillistä, kömpelöä ja jättää jälkensä.
Katso rikoselokuvia Nordisk Film+ -palvelussa
Selaa yllä olevaa listaa tai järjestä se suosituimpien mukaan. Valikoimasta löytyy sekä tositapahtumiin perustuvia kotimaisia klassikoita että kansainvälisiä rikoselokuvia.
Usein kysytyt kysymykset rikoselokuvista
Mikä on rikoselokuvan ja trillerin ero?
Rikoselokuva keskittyy rikokseen, sen tekijöihin ja tutkintaan sekä alamaailmaan, jossa rikos tapahtuu. Trilleri keskittyy jännitykseen ja uhkaan, ja sen päähenkilö on usein itse hengenvaarassa ja kamppailee aikaa vastaan.
Mitkä suomalaiset rikoselokuvat perustuvat tositapahtumiin?
Tunnetuimpia ovat Rööperi, joka perustuu tietokirjaan Punavuoren rikoshistoriasta, Euran daltoneista innoituksensa saanut Pahat pojat sekä Kaappari, joka kertoo vuoden 1978 Oulu–Helsinki-lennon kaappauksesta.
Mitä eroa on gangsterielokuvilla ja mafiaelokuvilla?
Gangsterielokuvat kertovat yleensä yksittäisten rikollisten tai pienten jengien noususta ja tuhosta. Mafiaelokuvat kuvaavat laajempaa järjestäytynyttä rikollisuutta, jota pitävät koossa suku, uskollisuus ja tiukat säännöt.
Mikä on film noir?
Film noir (ransk. "musta elokuva") on 1940-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt rikoselokuvan tyylisuunta. Sille ovat tyypillisiä varjoisa mustavalkokuva, kyyniset yksityisetsivät, kohtalokkaat naiset ja juonet, joissa yksi virhe johtaa toiseen.
Miten suomalaiset ja pohjoismaiset rikoselokuvat eroavat toisistaan?
Muissa Pohjoismaissa rikoselokuva seuraa usein poliisitutkintaa, ja rikoksen kautta kuvataan koko yhteiskuntaa. Suomalainen rikoselokuva keskittyy useammin itse rikolliseen: siihen, miten hän ajautuu rikoksen tielle, miten hän muuttuu tarinan aikana ja miten hän yrittää selvitä seurauksista. Myös huumori on suomalaisissa elokuvissa yleensä tummempaa.
Mistä voin katsoa kotimaisia rikoselokuvia?
Nordisk Film+ -suoratoistopalvelusta löydät suomalaisia rikoselokuvia klassikoista uudempiin. Valikoima muuttuu ajan myötä, joten katsottavaa löytyy myös myöhemmin.